Teollisuuden ennusteet 2023: paine kasvaa
Kova globaali kilpailu, monimutkaiset asiakasvaatimukset ja tiukentuva sääntely.
Alunperin julkaissut IFS 10. tammikuuta 2023. Kirjoittanut Maggie Slowik, IFS:n valmistavan teollisuuden globaali toimialajohtaja.
Teollisuusyritykset ovat tottuneet myrskyisiin markkinaolosuhteisiin, mutta nykyinen globaali toimintaympäristö on epävarmuuden meri, joka voi upottaa vahvimmankin yrityksen.
Uudet teknologiat, parantunut suunnittelu ja datan entistä parempi hyödyntäminen tarjoavat kuitenkin yrityksille valtavasti mahdollisuuksia sopeutua ja parantaa muutoskestävyyttään.
Tämän vuoden valmistavan teollisuuden trendeissä ja ennusteissa IFS:n valmistavan teollisuuden globaalit toimialajohtajat Maggie Slowik ja Andrew Burton ovat koonneet yhteen keskeisiä markkinanäkymiä. Tuloksena on viisi ennustetta siitä, miten valmistavan teollisuuden yritykset voivat vahvistaa resilienssiään tässä uudessa normaalissa.
Ennuste 1: Vuoteen 2024 mennessä ESG-hallintamalli ohjaa sitä, miten 70 % valmistajista seuraa scope 1- ja scope 2 -päästöjään digitaalisen teknologian avulla ja parantaa scope 3 -mittareidensa tarkkuutta.
ESG eli yrityksen ympäristövastuuta, yhteiskuntavastuuta ja hyvää hallintotapaa mittaava kokonaisuus on vakiintunut keskeiseksi tekijäksi, jonka perusteella organisaatioita arvioidaan – niin sijoittajien, kumppanien, asiakkaiden kuin työntekijöidenkin toimesta.
Valmistavalla teollisuudella päähuomio on tällä hetkellä ympäristövastuussa eli ESG:n E-kirjaimessa, ja tavoitteena on osoittaa edistymistä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Ennustimme jo tammikuussa 2022, että 75 % valmistajista nostaa hiilineutraaliustavoitteet etusijalle vastuullisuustyössään.
Valmistajat noudattavat vapaaehtoisesti raportointivelvoitteita, vaikka se tarkoittaisikin monimutkaisten säännösten, arviointien ja raportointikehysten kanssa tasapainottelua. IFS:n hiljattain järjestämässä vastuullisuusteemaisessa asiakastapahtumassa osallistujat kertoivat noudattavansa tyypillisesti kolmea pääraportointistandardia ja -kehystä: Global Reporting Initiativea (GRI), EU:n kestävyysraportointidirektiiviä (CSRD) ja CDP:n ilmasto-ohjelmaa. Lisäksi näemme sitoutumista Science Based Targets -aloitteeseen (SBTi) sekä yritysten nettonollastandardiin.
ESG-kenttä kehittyy jatkuvasti, ja ympäri maailmaa on jo syntymässä sääntelykehyksiä, joilla pyritään yhtenäistämään ESG-mittareiden raportointia ja julkistamista eri lainkäyttöalueilla.
Esimerkiksi EU on osana vähähiilistä taloutta koskevaa Green Deal -ohjelmaansa hyväksynyt yritysten kestävyysraportointidirektiivin (CSRD), jossa raportointivaatimukset on määritelty eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (ESRS) mukaisesti. Direktiivi on toimitettu Euroopan komissiolle, ja se tulee velvoittamaan yli 50 000 yritystä raportoimaan riippumattomasti varmennetut ESG-indikaattorit. Lisäksi EU:n taksonomialla ohjataan investointeja kestävän kehityksen hankkeisiin edellyttämällä, että yritykset paljastavat ympäristötavoitteita edistävän toimintansa osuuden.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa arvopaperimarkkinakomissio SEC valmistelee pakollista ilmastoriskien raportointia koskevaa lainsäädäntöä, joka velvoittaisi SEC:ssä rekisteröidyt yritykset julkistamaan ilmastoon liittyviä tietoja vuositiedoissaan.
Sekä ESRS että SEC edellyttävät päästöjen raportointia. Kun nämä ja muut ESG-raportointivaatimukset kiristyvät vuosina 2023 ja 2024, kaikkien valmistajien on varauduttava raportointivalmiuteen.
Tällä hetkellä useimmilta valmistajilta puuttuu kuitenkin valmius seurata scope 1-, 2- ja 3 -päästöjä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että näitä mittareita kerätään edelleen manuaalisesti eri puolilta organisaatiota ja eri järjestelmistä Excelin toimiessa säilytys- ja analysointityökaluna.
Vuonna 2023 valmistavan teollisuuden yritykset investoivat toden teolla teknologiaan, joka auttaa automatisoimaan ja keräämään yhdenmukaisia, vertailukelpoisia ja luotettavia hiilimittareita osana laajennettua ESG-raportointia.
Vaikka tämä on helpompaa scope 1- ja scope 2 -päästöjen osalta, jotka tulevat organisaatioiden omistamista ja hallitsemista päästölähteistä, scope 3 -päästöt tuottavat useimmille edelleen päänvaivaa, mutta eivät suinkaan vähene tärkeysjärjestyksessä. Tässä on syy:
Scope 3 -päästöt (kaikki yrityksen epäsuorasti tuottamat päästöt) muodostavat suurimman osan useimpien yritysten kasvihuonekaasupäästöistä. Ne voivat katsoa jopa 75 % yritysten keskimääräisistä kasvihuonekaasupäästöistä ja edustavat siten merkittävää osaa ilmastoon liittyvistä riskeistä.
Ennuste 2: Vuoteen 2024 mennessä suuri osa valmistajista nimeää resursseja digitaalisen tieteen rooleihin tukeakseen digitaalisen kaksoisen strategiansa kehitystä
Sovellusten ja laitteiden integroinnin edetessä kerättävän datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
Arvioiden mukaan vuoteen 2025 mennessä internetiin on kytketty 41,6 miljardia laitetta. Joka sekunti internetiin liitetään 127 uutta laitetta, mikä johtaa 79,4 tsetatavun datamäärään vuoteen 2025 mennessä.
(Lähde: IDC)
Kaikkia näitä uusia yhdistettyjä laitteita ei käytetä valmistavassa teollisuudessa. Se kuitenkin osoittaa, että internetiin ja toisiinsa kytketyt koneet ja laitteet tuottavat valtavia Määriä dataa. Tätä dataa on ymmärrettävä, valvottava, hallittava ja sen tarkkuutta on tarkistettava, koska data muodostaa perustan reaaliaikaiselle päätöksenteolle. Tämä edellyttää uusia taitoja, joita monissa teollisuusyrityksissä ei vielä ole.
Valmistajat ymmärtävät yhä paremmin datansa arvon ja sen, miten se ohjaa tai tulee ohjaamaan päätöksentekoa reaaliajassa.
Yrityksiin luodaan uusia rooleja, kuten datatieteilijöitä (data scientist) ja tietojohtajia (chief data officer), joiden tehtävänä on ymmärtää dataa ja sen käyttöä. He vastaavat datan oikeellisuudesta, sen alkuperästä ja siitä, miten se vaikuttaa liiketoiminnan päivittäiseen pyörittämiseen.
Valmistajat, jotka ottavat tämän roolin osaksi toimintaansa, pystyvät etenemään datamuutoksessaan ja hyödyntämään digitaalisen kaksoisen (digital twin) tuomia mahdollisuuksia paremmin kuin ne, jotka jättävät sen tekemättä.
Ennuste 3: Kasvava makrotaloudellinen epävarmuus johtaa siihen, että 60 % valmistajista laajentaa digi-investointejaan pois pilottihankkeiden suosta liiketoiminta-arvon kasvattamiseksi.
Maailmanlaajuiset toimitusketjujen häiriöt, inflaatio ja taantuma osoittavat yhä selvemmin, että digitalisaatio on avainasemassa geopoliittisten ja makrotaloudellisten haasteiden kestämisessä.
Kysymys kuitenkin kuuluu: digitalisaatio ei ole uusi ilmiö, mutta missä määrin valmistajat ovat todella pystyneet hyödyntämään teknologioitaan liiketoimintansa turvaamiseksi? Perusasiat ovat kunnossa: kustannusten alentaminen, toiminnan tehostaminen ja markkinoille tuloajan lyhentäminen ovat tärkeimpiä hyötyjä, mutta ovatko valmistajat todella ottaneet kaiken irti digitaalisen transformaation investoinneistaan?
Tuoreessa IFS:n ja IDC:n tutkimuksessa pyysimme valmistajia arvioimaan digitaalista kypsyyttään. Tutkimuksen mukaan 75 % pitää itseään digitaalisesti kypsinä. McKinsey & Companyn tutkimus puolestaan osoittaa, että monet valmistajat eivät ole päässeet irti ”pilottihankkeiden suosta”. Tämä tarkoittaa, että onnistuneita pilottiohjelmia ei ole pystytty skaalaamaan tai uusia työkaluja ja teknologioita ei ole osattu hyödyntää täysimääräisesti tulosten saavuttamiseksi. Näiden kahden tutkimuksen välinen ero kertoo siitä, että pitkän aikavälin vision ja laajemman liiketoiminnallisen näkemyksen luomisessa digitaalisen transformaation tuottamasta arvosta on puutteita.
Laajamittainen ja varovainen kokeilu on luonut ”kokeile ennen kuin ostat” -mentaliteetin, ja digitaalinen teknologia on jäänyt erilliseksi muusta liiketoiminnasta. Muita syitä ovat johdon ja strategian puute, siiloissa tehdyt toteutukset sekä teknologia edellä (eikä liiketoiminta edellä) eteneminen. Tilannetta pahentaa havainto, jonka mukaan 62 % valmistajista pitää vaikeana määrittää digitaalisen teknologian sijoitetun pääoman tuottoa (ROI) – mikä onkin odotettavissa, jos teknologiaa otetaan käyttöön siiloissa.
Vuosi 2023 jatkaa ennalta-arvaamatonta markkinakehitystä, ja valmistajien on arvioitava uudelleen digitaalisen transformaation strategioitaan, jotta investoinnit ja ponnistelut eivät valu hukkaan.
Tämä vaatii keskittymistä todellisiin liiketoiminnan tarpeisiin, käyttötapauksiin ja haasteisiin, pilottien integroimista osaksi normaaleja liiketoimintaprosesseja sekä niiden jalkauttamista laajempaan tuotantoverkostoon.
Pilottihankkeiden varjopuolena on myös niiden vaikutus henkilöstöön. Digitaalinen osaaminen pysyy lukittuna, ja digitaalisen transformaation täyden arvon saavuttamiseksi valmistajien on panostettava myös työntekijöidensä digitaalisen osaamisen kehittämiseen. Ilman tätä projekteja joudutaan todennäköisesti lykkäämään, niiden ROI toteutuu hitaammin ja ne menettävät johdon tuen. Sen lisäksi, että yritykset rakentavat sisäistä osaamista, niiden on houkuteltava, kehitettävä ja pidettävä palveluksessaan digiosaajia toimialoilta, joilla muutos on ollut nopeampaa, ja luotava näin kilpailuetua.
IFS:n ja IDC:n tutkimus osoitti myös, että digitaalisella transformaatiolla – kun sen visio ja toteutus on tehty oikein – on vahva vaikutus yrityksen liikevaihtoon ja tulokseen. On aika siirtyä yksityiskohtiin asettamalla fokus ensin liiketoimintaan, ei teknologiaan!
Ennuste 4: Vuoteen 2025 mennessä kahdella kolmesta valmistajasta on digitaalisesti nykyaikaistetut vanhat laitteistonsa, mikä mahdollistaa niiden liittämisen MES-järjestelmiin tuottavuuden parantamiseksi.
Uusia tuotantokoneita on huomattavasti helpompi liittää yrityksen järjestelmiin. Ne valmistajat, jotka ovat voineet investoida nykyaikaisiin koneisiin ja kytkeä ne osaksi yritysjärjestelmiään, näkevät vaikuttavia tuloksia, jotka heijastuvat suoraan liiketoimintaan.
Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan ole näin onnekkaassa asemassa, ja monilla on edelleen käytössään suuria, arvokkaita tuotantokoneita, jotka on rakennettu ennen kuin tietokoneintegraatiosta tuli vakio. Nämä yritykset vaarastuvat jäävästään kilpailijoistaan, jotka ovat jo pidemmällä digitaalisella matkallaan, elleivät ne ryhdy toimiin toimintojensa uudistamiseksi. Laitteet on liitettävä laajempiin järjestelmiin esimerkiksi lisäämällä niihin antureita, mikä mahdollistaa laitteiden suorituskyvyn reaaliaikaisen seurannan sekä ennakoivan kunnossapidon hyödyntämisen.
Tämä lähestymistapa laitteiden uudistamiseen on useissa tapauksissa kustannustehokkaampi, koska suuria pääomainvestointeja (capex) ei tarvita ja tie kohti digitaalista transformaatiota on tasaisempi tinkimättä saavutetusta arvosta.
Vanhojen koneiden antureiden kasvava kysyntä kertoo siitä, että MES-järjestelmien käyttöönottoon tullaan panostamaan uudella tavalla lähivuosina.
Ennuste 5: Vuoteen 2025 mennessä 40 % valmistajista käyttää tekoälyä tukemaan liiketoimintapäätöksiä.
Valmistajien jatkaessa digitaalista siirtymäänsä käytettävissä olevan datan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Tekoäly (AI) toimii matkan vauhdittajana ja auttaa tulkitsemaan tätä dataa. Se, mikä ennen oli vain elokuvien fiktiota, on nyt monelle valmistajalle arkipäivää.
Robotiikan, droonien ja autonomisten ajoneuvojen fyysisen maailman lisäksi näkymättömät tekijät muuttavat ja vaikuttavat eniten siihen, miten valmistajat kaikkialla maailmassa ajattelevat ja toimivat. Tekoäly ja koneoppiminen antavat valmistajille mahdollisuuden tehdä älykkäämpiä, tarkempia ja käytännönläheisempiä päätöksiä. Ne tekevät perinteisistä tuotantolinjoista itsenäisempiä, kun jokainen liikkuva osa voi ajatella itsenäisesti ja reagoida tulevaisuuden tietoihin, kuten sääennusteisiin ja kuluttajien ostotottumuksiin. Juuri tämä älykäs ajattelutapa auttaa valmistajia toimimaan virtaviivaisemmin ja ketterämmin – ja mikä tärkeintä, toteuttamaan asiakaskeskeistä strategiaansa.
Tekoälyn kasvu on selvästi nähtävissä: raporttien mukaan tekoälymarkkinoiden arvo on vuoteen 2027 mennessä 16,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä kasvu johtaa todennäköisesti siihen, että 40 % valmistajista käyttää tekoälyä osana tärkeitä päätöksentekoprosessejaan. Asiantuntijamme uskovat tämän olevan vasta jäävuoren huippu: tekoäly tulee ulottumaan paljon syvemmälle ja parantamaan merkittävästi tehtaiden tehokkuutta, henkilöstön kouluttamista ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Monille tekoälymatkalla oleville hyödyt ovat jo näkyvissä; vasta-alkajille voi olla haastavaa tietää, mistä aloittaa. Mielessä pyörii kysymyksiä siitä, pitäisikö vanhasta tehtaasta tehdä älykäs, lisätäkö varastoihin antureita vai hyödyntääkö algoritmeja kuluttajakäyttäytymisen ennakoinnissa. Tekoälyn hyödyntämistä voi harkita ensimmäisenä apuna oikean suunnan löytämiseen.
Tuntemattoman äärellä
Prosessiteollisuuden ja kappaletavaran valmistajien, tai näiden yhdistelmien, on pakko miettiä toimintatapansa uudelleen. Geopoliittisten tapahtumien, paikallisten ja maailmanlaajuisten toimitusketjun häiriöiden sekä kuluttajien reaktiivisen käyttäytymisen aiheuttama epävarmuus tarkoittaa, että kyse ei ole enää siitä, ”jos” muutokseen reagoidaan, vaan ”milloin”.
Yksi asia on varma: kyky sopeutua, ketteryys ja resilienssi ovat teknologian varassa, mikä mahdollistaa yritysten pysymisen merkityksellisinä ja kannattavina myös jatkossa.